Luomupolitiikkaa Blogini tarkoituksena on ottaa kantaa politiikkaan, mutta myöskin katsoa yhteiskuntaa pintaa syvemmälle.

Onko koheesiopolitiikan aika ohitse?

Pari vuotta sitten sanoin maakuntaliiton kokouksessa, että nykyiset aluekehittämisen välineet ovat parhaan antinsa jo antaneet. En tarkoittanut sitä, etteikö niillä edelleen olisi merkitystä.

Tarkoitin, että aluekehittämisessä välineet sekä toimintatavat ja ehkä motiivitkin ovat vaihdelleet aikojen saatossa. Nyt on ennusmerkkien mukaan taas odotettavissa jotain uutta.

Koheesiopolitiikka alkoi meillä kehitysaluepolitiikasta. Silloin rakennettiin infrastruktuuria ja teollisuushalleja. Ideana oli saada koko maan voimavarat palvelemaan täysimääräisesti kansantaloutta. Pelkistettynä politiikka toimi siten, että siirrettiin resursseja kehittyneemmiltä alueilta kehitysalueille niiden voimavarojen hyödyntämiseksi.

Seuraavassa vaiheessa tehtiin muuten samoin, mutta alettiin edistää kunkin alueen omaa vahvuutta. Silloin tuli mukaan jo osaaminen huomioiminen.

Euroopan Unionin jäsenyyden myötä siirryttiin ohjelmaperusteiseen kehittämiseen. EU:ssa koheesiopolitiikka on hyvin resursoitu. Sillä pyritään tasaamaan alueellisia kehityseroja Euroopan eri osien välillä.

EI olisi ollut mitenkään mahdollista saada kansallisista budjeteista näin runsaita aluekehitysvaroja kuin mitä meillä nyt on. EU-jäsenyys tavallaan jatkoi aluekehityspolitiikan alkuvaihetta pidempään kuin se muuten olisi ollut mahdollista.

Kehityserojen tasaaminen ei kuitenkaan ole ollut unionissa koheesiopolitiikan perimmäinen motiivi, vaan se tulee Euroopan yhteisen identiteetin rakentamisesta.

Siinä mielessä runsas rahan käyttö on tuonut heikkoja tuloksia, kun britit ovat jättämässä unionin ja kansallismieliset poliittiset liikkeet menestyvät vaaleissa.

Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että koheesiopolitiikan muutos on todennäköisempää kuin nykymallin jatkuminen.

Aluekehittämisestä on muutenkin siirrytty enemmän kehittämispolitiikkaan. Vahvistetaan osaamista ja innovaatiotoimintaa.

Samoin on alettu puhua kaupunkipolitiikasta. Sen edistämisellä pyritään myös vaikuttamaan kehitykseen.

Ennen oli tärkeätä saada konkreettiset asiat kuten raaka-aineet hyödynnettyä. Ne sijaitsevat usein vähän periferiassa.

Nykyään nähdään menestyksen edellyttävän henkisen pääoman vahvistamista. Sitä taas löytyy parhaiten suuremmista keskuksista.

Aiemmin voimavaroja tasattiin heikommille alueille, nyt niitä taas keskitetään kehittyville alueille. Kaikki on kääntynyt ikään kuin päälaelleen.

Uudenlaista kehittämispolitiikkaa rakennettaessa ei saa unohtaa noita aiempia pyrkimyksiä. Niiden syyt eivät ole mihinkään kadonneet.

Edelleen tarvitsemme koko Suomen kaikkien resurssien hyödyntämistä. Biotalous esimerkiksi vaatii sitä.

Myöskään Euroopan yhteishengen rakentamisen tarve ei ole mihinkään kadonnut.

Yhden selkeän kehittämisen kohteen osaan sanoa. Luovuus, innovaatiotoiminta, elinkeinoelämä ja ihmiset tarvitsevat nykyistä enemmän vapautta.

Uudenlaista kehittämispolitiikkaa rakennettaessa pitää osata ottaa nuo aiemmat pyrkimykset huomioon ja samalla yrittää löytää sellaisia kehittämispolitiikan välineitä jotka vahvistavat Euroopan ja Suomen kilpailukykyä.

 

                                                                                       Pauli Talvitie

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tuet eivät voi koskaan olla ikuisia, muuten ne olisivat timantteja.

Käyttäjän talvitie kuva
Pauli Talvitie

Oikeassa olet. Yleensäkin yhteiskunnassamme on aivan liikaa tulonsiirtoja mukaan lukien nämä aluekehitysvälineet.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Budjettiriihet ovat nykyään läpihuutojuttuja korotetaan kaikkia lukuja kertoimella ja se on siinä. Siinä touhussa vuosien varrella rakenteet vinoutuvat. Nyt olisi aika mennä rakenteisiin ja harjata ne kohdilleen.

Toimituksen poiminnat